perjantai 4. maaliskuuta 2016

Nimetön jatkuu

Kun Miikka marssi keittiöön, edelleen myrtyneen näköisenä isä otti kasvoilleen tärkeän ilmeen.
”Kuten tiedätte Elisa on tulossa tänään käymään ja minä odotan moitteetonta käytöstä, kaikilta kolmelta”., hän täydensi ja vilkaisi veljeään.
”Mä meen Jaskan luo. Sovittiin, että pelataan korttia ja ehkä otetaan vähä jotain tähän kankkuseen”, Henry sanoi tarkoittaen sanoilla vähän jotain sitä, että tulisi illalla kotiin täysin humalassa.
”Minä Lina ollaan kans menossa. . .”, Miikka aloitti, mutta isä keskeytti hänet.
”Ette muuten oo menossa mihinkään”, hän jylisi ja Henry livahti keittiöstä. Isä poistui hänen jälkeensä ja me jäimme keittiöön supattamaan päät yhdessä.

Kun kello löi kolme me olimme valmiit. Kaikki valmistelut oli tehty ja kumpainenkin oli pynttäytynyt parhaimpiinsa. Minä puristelin mekkoni helmaa vaivaantuneena ja toivoin, että minulla olisi farkut jalassa. Jo olinkin tuntenut itseni vaivaantuneeksi, niin olin onnekas Miikkaan nähden. Hän oli pitkän inttämisen jälkeen laittaa farkut, mutta kiskoi nyt paitansa kaulusta naama tomaatin punaisena. Miikka vihasi kauluspaitoja, varsinkin tätä vaaleansinistä, joka oli liian pieni. Isä ei ilmeisesti ollut vielä huomannut, että me olimme jo ohittaneet sen iän, jossa vanhemmat valitsevat lastensa vaatteet. Seisoimme eteisessä rinnakkain kädet selän takana olka vasten olkaa. Ovikello soi ja isä kiirehti ovelle.
“Jukka, kuinka ihana nähdä sinua”, ovesta sisään pöllähtänyt vaaleahiuksinen nainen sanoi. He halasivat ja vasta muutaman minuutin päästä Elisa tuntui huomaavan, että minä ja Miikkakin olimme paikalla.  
“Kas Miikka”, hän sanoi kierten kätensä Miikan ympärille. Miikka irvisti minulle ja hieroi Elisan selkää. Hän näytti minulle nopeasti peukkua samalla kun Elisa huudahti: “Elina!”
Kun hän halasi minua painoin kämmeneni hänen selkäänsä vasten. Elisa irrottautui minusta ja unohti minut ja Miikan saman tien. Hänen lähtiessään isämme käsipuolessa olohuoneeseen minä ja Miikka heitimme ylävitosen ja virnistimme toisillemme. Käytävää pitkin etääntyvän Elisan selkämys oli täynnä glitteriä, pikkuhelmiä ja langanpätkiä. Miikka oli Elisaa halatessaan levittänyt hänen selkäänsä liimaa, johon oli tarttunut minun kädessäni olleet hilut. Kävimme pesemässä kädet ja palasimme muiden seuraan. He olivat ehtineet olohuoneeseen ja Elisa ahmi leivoksia, keksejä ja karkkeja sohvapöydällä olevista astioista. Isä ryysti kahvia hienostuneesti isoäidin vanhoista kupeista ja puhui häiden käytännön järjestelyistä.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti